Pekko Käppi & K.H.H.L:n debyyttilevyn arvio (Mari Koppinen / HS 1.4.2015) on täydellinen kuvaus tästä yhtyeestä:

"Jouhikolle uuden uljaan elämän antaneen Pekko Käpin musiikista on ollut joskus hippusen vaikeaa saada otetta, niin sisäänpäin kääntynyttä hänen hypnoosisoitantansa on ollut. Nyt sellaisesta ei ole tietoakaan. Käppi on tehnyt levyn ensimmäistä kertaa yhdessä bändin kanssa, ja koko homma puhkeaa ulospäin. Nyt jammaa, nyt osuu.
Soitto on jäntevää, jopa viettelevää. Jouhikon, sikarilaatikkokitaran ja -basson summa sähköisine apuineen on jotakin sellaista, mihin kukaan muu ei pääse.
Materiaali on kiehtovan synkkää. Äärilaitaakin piisaa. Rakastatko minua? on musiikilliselta anniltaan itkettävän kaunis balladi. Jouhikon rouhea, vibratolla aateloitu rahina kaappaa syleilyynsä. On liki uskomatonta, että joku voi saada tuosta hevosenhäntäkielisestä, hyvin simppelistä arkaaisesta soittimesta noin kultivoituneen äänen.
Pekko Käpin ja K:H:H:L:n – Kuolleitten Hillittömien Hevoisten Luut -yhtyeen – ensimmäinen yhteisponnistus on täysosuma. Jos ulkomaille pitäisi esitellä jotakin hyvin omaperäistä, jotakin hyvin suomalaista ja jotakin hyvin laadukasta musiikkia, Sanguis meus, mama! olisi juuri nyt ykkösvaihtoehto."